En koskaan..

..käytä harsoa vaunusuojana. Paitsi kun tulee tappohelteet ja joku suoja on pakko laittaa pojalle mutta tarkoitukseen ostettu tosi ihana vaunusuoja on aivan liian paksu. Edelleen pidän harsosuojaa rumana mutta on siinä edes söpöjä nalleja. Ja oli hyvä tekosyy ostaa Mamas&papasin ones upon a time harsot.. Nyt säät alkavat onneksi kylmetä eli harsot jää vaan puklailuun. Ensi kesänä onneksi riittää aurinkolasit ja -rasva.

Nalle

Oisko ollut vuoden ensimmäisessä suuri käsityö lehdessä kun näin ohjeen vauvan nallehaalariin. Pakkohan silloin vielä mahassa asustavalle oli sellainen ommella. Oikeastaan näitä tuli lopulta kaksi mutta toinen odottaa edelleen kuvausta. Näin tuolillahan tuo ei näytä yhtään niin kivalta kuin päällä mutta nuo helteet ei ihan ole asulle otollista aikaa. Saa nähdä jääkö käyttö siihen yhteen kertaan muutama viikko sitten. Toivottavasti ei.

Haalari edestä..

.. ja takaa

Tuo kangas oli aluksi ostettu äitiysmekkoa varten mutta kun siitä ei tullut mieluisa leikkasin sen uusiksi. Kivempi tehdä söpöjä vauvanvaatteita kun telttaa muistuttavia säkkejä joihin mahtuisi kokonainen armeija. Ei ole ikävä sitä olimuotoa, tosin normaali tilaan on edelleen matkaa.

It's a boy

Viime viikonlopun syödään hyvin ja katsellaan rauhassa elokuvia vaihtui perjantaina lennosta lähtöön kättärille. Olin kyllä tilannut juhannusvauvan mutta tietääkseni synnytyksen alkamista ei voi itse valita. Juhannuspäivänä maailmaan kuitenkin tupsahti pieni poika. Laskettu aika olisi ollut vasta ensi viikolla mutta en kyllä harmittele ollenkaan sitä että jättivatsa vaihtui hurmaavaan pikkuprinssiin. Arki alkaa hiljalleen rullaamaan uudella painolla ja jostain kumman syystä tuore äiti ei ole edes väsynyt vaikka nukutut tunnit ovat puolittuneet aikaisemmasta.

Otsikko

Elossa ollaan, radiohiljaisuus vain jäi päälle. Pienet teknilliset vaikeudet kuten se että kameran laturi on tuntemattomassa paikassa hieman haittaa kuvien ottamista. Onneksi asunnon siivous on meneillään huone kerrallaan eli luotan siihen että kaikki kadonneet tavarat löytyvät aikanaan.

Diy projektit ovat viime aikoina jääneet taka-alalle, toivon todellakin että kun asunto on kunnossa niillekkin löytyisi aikaa vaikka vauva tuleekin viemään ajasta ison osan. Onneksi ompelukurssi kuitenkin jatkuu taas syksyllä ja vauvakin taisi olla tervetullut mukaan tarpeen vaatiessa. Raskaus on edennyt hyvin ja laskettuun aikaan on jäljellä enään kaksi viikkoa. Edellisen tekstin raskausmaha tuntuu nyt lähinnä pieneltä spagettiturvotukselta tämänhetkiseen verrattuna. Olen alle 160cm "pitkä" joten tilaa pituus-suunnalla ei hirveästi ole. Sukkien päällelaitto on maratoniin verrattava urheilusuoritus ja kenkien jalkaan saamisesta en viitsi edes mainita, olen melkein valmis lähtemään ulos crokseilla.

Vauvantarvikkeet ovat suurimmalta osalta ostettu, synnytyssairaalaan mukaan otettava laukku odottaa pakattuna ja muutenkin kaikki alkaa olemaan valmista meidän kirppua varten. Kunhan saan kuvaamis ongelman hoidettua tulee varmasti esittelyä asunnosta joka kirpun vuoksi alkaa vihdoinkin hiljaa mutta varmasti saamaan toimivan järjestyksen, pesänrakennusvietti otti vallan? Tämän postauksen kuvituksena vaunut jotka odottavat pyöräkellarissa käyttöön pääsyä.

1+1=3

Pyytäisin niitä ihmisiä jotka tuntevat minut facebookin kautta kommentoimaan kohta lukemaansa joko täällä tai yksityisviestin kautta. En vielä halua asiaa julki ihan kaikille.

Tällä kertaa joulun aikainen pidentynyt radiohiljaisuus blogissa ei johtunut salaisista joululahjoista vaan siitä että tekeleet  eivät vielä olleet ajankohtaisia esitellä. Syksyllä minulla alkoi selittämätön ruokahaluttomuus joka jatkui reilu 2 kuukautta. Mikään ruoka ei tahtonut mennä alas ja paino lähti laskuun pelottavalla vaudilla. Lopulta paino oli jo alipainon puolella ja luut alkoivat uhkaavasti loistamaan joka puolelta. Lääkärillä tuli juostua muutaman kerran mutta syytä ei tuntunut löytyvän. Lopulta sain lähetteen sisätautipolille ja jäin odottamaan yhteydenottoa sieltä.
Joulukuun alussa tuli kuitenkin selvyys ruokaongelmiin kun tein raskaustestin joka näytti positiivista. Kesällä meille on luvassa pieni perheenlisäys. Ruoka on onneksi nyt taas maistunut (vähän liiankin hyvin) ja maha kasvaa vauhdilla. Molemman ultraäänet ovat jo takanapäin ja lapsella on kaikki hyvin vaikka itsellä oli pelko että ruokaongelma ja muut ei niin terveelliset elämäntavat raskauden alussa olisivat vahingoittaneet pikkuista. Se kumpi on tulossa päätettiin säästää yllätyksenä synnytykseen, tärkeintä on että lapsi on terve.

Kevään aikana diy projektit tulevat olemaan enemmän vauvanvaatteita ja sisustusta. Itselle kun ei oikein huvita tehdä mitään kun kroppa ei ole sitä mihin olen tottunut (ja johon mieluusti palaan nopeasti synnytyksen jälkeen).

Kuvissa raskausviikolla 17. On se tuosta kasvanut mutta ihan joka viikko en ole mahaa kuvannut joten joudutte tyytymään näihin epämääräisiin "selfie" kuviin. 

Toppi

Toinen ompelukurssilla valmistunut tekele valmistui muutama viikko sitten. Huomenna pitäisi valmistua  toinen hieman juhlavampi versio samoilla kaavoilla ja perustrikoota olen jo ostanut vielä yhteen yksilöön. Kyllä, rakastuin palavasti topin malliin. Hieman löysähkö vesiputouskauluksella varustettu toppi vain jotenkin istuu tyyliini paremmin kuin hyvin.

Valitettavasti tämä on paras kuva mitä valmistuneesta topista löytyy. Pimeällä keinovalossa ilman salamaa ei saa mitään taidekuvia aikaiseksi ainakaan allekirjoittaneen kameralla. Varsinkaan kun kuvaaja uupuu ja joutuu taiteilemaan kuvanoton itse. Pitää toivoa että saisin parempi kuvia perjantaina kun ainakin nyt suunnittelen kyseisen topin päällelaittoa. Tai vaihtoehtoisesti sen luultavasti huomenna valmistuvan version. Sinänsä ei kai ole väliä kumman valitsen kun topin malli on sama eli kumpikin voisi kertoa kokonaisena kuvaan päästessään enemmän kyseisestä mallista. Toppi samasta burda 3/13 lehdestä kuin aikaisemmin valmistunut hame. 

Hame

Aloitin syksyllä Arbiksen ompelukurssilla koska en edelleenkään ole paras kaveri kotona olevan ompelukoneen kanssa. Kotona ei myöskään löydy saumuria, erikoisneuloja eikä jalkoja ompelukoneeseen. Ja se opettajakin on aika iso plussa kun on kyse minun olemattomasta osaamisesta ompelun suhteen. Tuntuu välillä että nuo ompeluohjeet on kirjoitettu hepreaksi. Niin ja kurssilta löytyy mieletön määrä käsityölehtiä joista löytää kaavat siihen mitä haluaa ommella, kotona saisi soveltaa jolloin tulos saattaisi olla käyttökelvoton.

Ensimmäiseksi projektiksi valitsin röyhelöhameen jonka ohjeissa sanottiin että se on helppo ommella. Tuosta helppo sanasta voi olla montaa mieltä mutta nyt se on kuitenkin valmis (kuten myös vanha talvitakki josta vaihdoin vetoketjun, hyvä minä).

Mekko on ommeltu burdan 3/13 lehdestä löytyvällä ohjeella. Röyhelöissä ja vyötärössä käytin kahta eri kangasta, sivussa piilovetoketju. Pieniä ompeluvirheitä ja saumojen epätasaisuuksia tuossa on enemmän kuin jaksan laskea mutta ei ne käyttöä haittaa.