Ei niin valmiita

Muutama projekti odottaa kaapissa että saisin ne valmiiksi. Ja sitten on niitä projekteja jotka odottavat että saisin materiaalit/ ehtisin edes aloittaa. Inspiraatiota on vaikka muille jakaa mutta vuorokauden tunnit eivät aina riittä. Minulla alkoi eilen iltakoulu työn ohella joten maanantaisin ja keskiviikkoisin päivät venyvät suhteellisen pitkiksi. Eilisen perusteella koulumatka kestää lähemmäs 2h ja olen iltaisin kotona vasta kymmenen aikoihin. Eipä sillon taida olla aikaa muulle kuin nukkumiselle. Mutta eiköhän nuo 2 päivää viikossa mene ihan heittämällä kunhan pääsen alkuun. Harrastuksille jää onneksi vielä vaikka miten monta iltaa viikossa joten eiköhän vauhti askartelussakin jotenkin säily.

Tässä kuitenki muutama niistä keskeneräisistä yksilöistä. Paperilla oleva teksti odottaa että Sinelliin tulisi lisää valkoista kangasväriä jotta saisin noista sapluunoilla tekstin kangaskassiin ja punaiset pallukat ovat alku pannunaluseen.

Pöllö

En ollut ennen vuoden 2011 Marraskuuta ikinä kokeillut kirjonta/kuvio neulontaa. No, kerta se on ensimmäinenkin ja kun netissä seikkaillessa vastaan tuli aivan täydellinen pöllömalli niin olihan sitä pakko kokeilla. Mummoni kun sattuu olemaan aivan mieletön pöllö-fani ja malli sopi hänelle kuin se kuuluisa nenä päähän. Pöllö- neule sai ympärilleen kehykset ja lahja päätyi omistajalleen joulupaketissa.

Kyllähän tuosta näkyy se hieman tuntemattomilla vesillä soutelu. Nurjaa puolta en edes viitsinyt kuvata. Mutta jotenkin siitä omasta mielestä tuli todella symppis juuri tuon ei niin täydellisen tuloksen ansiosta. Siitä näkee että se on itse tehty eikä mikään tehtaassa valmistettu massatuotannon tulos.

Tuplur

Rakastan kirppareilla pyörimistä. Valitettavasti rakastan myös nukkumista. Tästä johtuen en pääse kunnon kirpputoreille kovinkaan usein. Joululomalla käytiin kuitenkin O:n kanssa tutkimassa Puhoksen ostoskeskuksessa oleva itsepalvelu-kirpputori (jonka nimeä en muista sitten millään). En voi väittää että ihastuin, suurimmalti osin ylihinnoteltuja rättejä joka nurkassa. Yksi löytö kuitenkin tehtiin. Koska taloutemme TV on ikkunaa vastapäätä olevalla seinällä ovat paksut verhot pakollisia. Ikkunoihin meillä on jo ennestään tarpeaksi verhoa mutta parvekkeen ovi on ollut ongelma jos haluaa katsoa TV:tä valoisaan aikaan. Ratkaisu löytyi 2€ maksavasta Ikean tuplur rullaverhosta joka oli vielä juuri toivottua sävyä. 

Ilo oli suuri kun vielä silmämitalla katsottu verho oli juuri oikean kokoinen oven peittäjäksi. Ikkunan puhtaudesta ei sitten puhuta..

Robban

Lukio aikoina repussani roikkui nallemaskotti nimeltään Robban. Enään maskotit eivät oikein sovi olemukseeni (enkä enään käytä reppuja). Robban on kuitenkin kulkenut mukana tähän päivään saakka joten päätin laittaa hänet uusiokäyttöön.

Äidin naapurilla on aivan mieletön ovikoriste jota olen kuolannut jo pitkän aikaa. En ole kuitenkaan viitsinyt soittaa täysin tuntemattoman ihmisen ovikelloa joten koristeen myyntipaikka ei ole tiedossa. Päätinkin että teen oman version kyseisestä koristeesta.

Ostin Sinellistä kaksi kylttiä jotka maalasin tummanruskeaksi. Toisesta poistin narun ja porasin neljä reikää. Laitoin uudet narut paikoilleen ja liimasin ne ylempään kylttiin pikaliimalla. Welcome teksti syntyi ääriviivatarroilla ja lopuksi liimasin Robbanin alempaan kylttiin. Ja nyt  ovessamme keinuu nalle toivottamassa vieraat tervetulleiksi.

Huopanen lapaset

Syksyllä minusta tuli ylpeä kummitäti maailman ihanimmalle kummipojalle. Minulla on jo muutaman vuoden ollut tapana tehdä suurin osa joululahjoista itse joten tottakai myös kummipojalle lähti kuusen alle itse tehty lahja Huopanen lapasten muodossa.

Resori neulottu Isoveli langalla 4s puikoilla ja loput lapasista Huopanen langalla 8n puikoilla. Silmukoita työssä oli 20. Huopanen lanka huopaantuu pesukoneessa 40 asteessa noin 40% alkuperäisestä koosta jonka olen ottanut huomioon neuloessa. Saattoi näistä kuitenkin hieman isot tulla mutta ajatuksena oli että näiden alle mahtuisi vielä ohuemmat lapaset lisälämmitystä tuomaan kovilla pakkasilla.

Just keep swimming..

Taisin olla lukion kolmannella kun näin ensimmäistä kertaa Finding Nemo -elokuvan. Abi -haalarini olikin sitten täynnä hauskoja lauseita elokuvasta.. Vaikka itsekkin ihastuin elokuvaan todella syvästi taisi ystäväni jonka kanssa kyseisen elokuvan katsoin ihastua siihen vielä palavammin. Just keep swimming olikin pitkään lause jota toisteltiin uudestaan ja uudestaan ja...

Marraskuussa löysin googlesta kuvan joka huusi ystäväni nimeä. Ystävän syntymäpäiväkin oli juuri sopivasti Joulukuun alussa. En kuitenkaan tiennyt miten tekisin kyseisestä kuvasta/ tekstistä sapluunaa jotta saisin saman kuvan kankaalle. Ilo olikin suuri kun näin Pientä kivaa blogissa ja Melkein kuin uusi blogissa esitellyn tekniikan.

Kuva päätyi lopulta hangattuna tyynyliinaan. Hieman haaleaksihan tuo jäi mutta en halunnut lähteä tuhoamaan tyynyliinaa kangasvärillä. Yleensä korjaukset koituvat diy -projektejeni kohtaloksi.

Kesti kyllä pitkään keksiä miten kuva käännetään peilikuvaksi. Lopulta se olikin yllättävän helppoa. Nyt onkin seuraava projekti keksiä miten sama tehdään kun kyseessä on word teksti. Jos joku tietää niin sen tiedon saa mielellään jakaa minullekkin.